I returned to work on Monday after a months holiday. I was worried about how I am going to be able to wake up so early (6.30) and get the children out of bed etc as we have been sleeping till 9 or 10 am during our holiday. So on Sunday night before falling a sleep, I prayed to God to help me with the issue. Monday morning was marvellous. A true miracle at its finest! I was up and wide a wake at six and I didn't have to wake the kids or get them out of bed as they were a wake too around 6.30. There was plenty of time for eating breakfast and getting ready. (Which I don't usually have time for) Wow!

Thank you my heavenly dad!

* * * * *

Palasin töihin maanantaina kuukauden kesäloman jälkeen. Stressasin jonkin verran sitä miten itse selviydyn ylös sängystä ajoissa sekä saan lapset nousemaan ajoissa (6.30), sillä olimme loman aikana tottuneet nukkumaan klo 9-10 asti. Joten sunnuntai-iltana/yönä ennen nukahtamista rukoilin, että Jumala auttaisi minua asiassa. Maanantaiaamu sujui ihmeellisesti. Todellinen ihme parhaimmillaan! Olin hereillä jo kuudelta ja minun ei tarvinnut herättää lapsiakaan sillä he olivat hereillä siinä 6.30 aikoihin. Meillä oli runsaasti aikaa syödä aamupalaa ja valmistautua. (Minulla ei ole yleensä aamuisin aikaa syödä aamiaista kotona) Vau!

Kiitos taivaan isä!

Disclaimer: tämä kirjoitus on kirjoitettu tunteessa, sen kirjoittaja on nykytermistön mukaan "suvaitsematon fundamentalistinen rasistinen ääri hihhuli Israelin ystävä" ja kello on paljon. Alkoholilla ei ole vaikutusta asiaan. Sairaalla maailman menolla on. Ja lisäksi minulla on valtavirrasta poikkeava huumorintaju.

Mietin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni eroamista kirkosta vakavasti, kävin jopa "Eroa kirkosta" -sivustolla. Olisin halunnut protestina erota lasteni kanssa, mutta toisaalta mitä tällainen "protestiero" oikeasti voisi saada aikaan?

Luin tänään vähän aikaa sitten menehtyneen David Wilkersonin Näky-kirjan toista kertaa elämässäni ja alleviivailin sieltä huomionarvoisia kohtia. Huomasin mm. että viime lukeman jälkeen on taas paljon ehtinyt toteutua. Wilkerson oli kenties väärässä tapahtuma-aikojen osalta. Kirjassa monessa kohtaa puhutaan seuraavasta vuosikymmenestä (kirja on kirjoitettu 70-luvun alkupuolella) joten kyse olisi 80-luvusta. Jos tuon aikaan sidotun asian pystyy suodattamaan ja samoin jotkut muut hänen itsensä mahdollisesti tekemät päätelmät tai oletukset, jotka eivät ole suoraan Jumalalta ja voivat siis olla vääriä/ihmisen itsensä ajattelemia, niin hänen Näkynsä vaikuttaa olevan Jumalalta ja siis voidaan pitää totena ja uskoa, että ne asiat tulevat toteutumaan. Varsinkin kun se on linjassa Raamatun ennustusten kanssa.

Olemme viime aikoina saaneet aistia Suomen henkisessä ilmapiirissä lopunaikojen ikäviä seurauksia siitä kun Suomi ja Suomen luterilainen kirkko luopuu Jumalasta ja Jumalan sanasta. Tästä on saatu viimeisen vuoden aikana nähdä jopa pelottavia esimerkkejä. "Homoillasta" ja Nuotan "Anni"-videosta syntynyt kristittyjen henkilöiden lynkkaamishalu ja kristittyjen arvojen romukoppaan heittäminen ovat sieltä kuuluvimmasta päästä. Valtavirran, sivistyneistön, muotitietoisten sekä korkeilla paikoilla istuvien herrojen ja rouvien ja JOPA piispojen ja arkkipiispan "kaikkea pitää suvaita paitsi Raamatun mukaista kristinuskoa"-asenteet paistavat median lööpeissä, uutisissa, keskustelupalstoilla jne. The Vaino on tulossa asennemuutoksen mukana tänne Suomeen. Enää et saa olla oikea kristitty. Kristinusko on okei, niin kauan kuin kaikki on sallittua, kenenkään omaatuntoa ei loukata, ei edes vahingossakaan muistuteta, että ehkä tässä "aistillisessa, valitse oma sukupuoli-identiteettisi ja sukupuolinen suuntautuneisuutesi, kaikki mulle heti" -elämäntavassa saattaisi ollakin jotain vikaa.

Kulissien takana puuhataan kulttuurimme ja yhteiskuntamme perusarvoja murentavaa agendaa. Jos kiinnostaa niin kannattaa katsoa TV7:n arkistosta dosentti Juha Ahvion haastattelu tai lukea hänen puheenvuoronsa Uusi Suomi -verkkolehdestä. Siinä vasta fiksu immeinen. Ja kannattaa myös lukea Ari Pelkosen City-lehden haastatteluja (esim. Päivi Räsäsen "haastattelu") ja varsinkin hänen ja häntä fiksumpien ihmisten keskustelupalstan keskustelua, siinä vasta tyhmä ihminen (siis tämä toimittaja).

Homous on normaalia eikä millään lailla luonnon luontaisen järjestyksen vastaista (ja kuinka se voisikaan olla, koska kaikki sai alkunsa alkuräjähdyksestä ja olemme evoluution limasta muovaamia olentoja. Kaikki on yhtä sattumaa.) Tämä pitää opettaa koululaisille tai oikeastaan jo päiväkodissa. Pysyisi tämän päivän Hesarin mielipidepalstalla itkenyt Janikin tyytyväisenä kun saisi kirkossa Jumalan ja koko kansan edessä (ekslusiviteetti Seiskalle tai IL:lle) lausua kuolematonta rakkauttaan elämänsä miehelle. Mutta ihan aikuisten oikeasti, miksi miehillä ja naisilla on ne värkit jalkojen välissä jotka sopivat yhteen kuin palapeli tai hanska käteen??? Ihan kuin ne olisi suunniteltu yhteen sopiviksi? Mutta kaikkein eniten ihmettelen sitä, että miksi oi miksi homojen, jotka eivät suostu nöyrtymään Jumalan kasvojen edessä, uskomaan häneen ja kunnioittamaan häntä sekä tottelemaan hänen tahtoaan, olisi saatava hänen siunauksensa? Eli siis Jumalan on muututtava? Näinkö se oikeasti menee? Jumalan joka on luonut koko maailman kaikkeuden ja meidät pienet ihmiset, olisi mukauduttava ihmisen tahtoon??? Daah? Ikäviä aikoja luvassa tälle syntiselle maailmalle. Japani ja Tsunami 2004 taisivat olla vasta alkua.

On se niin epistä kun heterot ovat 2000-vuotta sitten omineet avioliiton, kristinuskon ja kirkkohäät. Kyllä kai nyt sekä kristittyjen että sekulaarien homojenkin täytyy saada toteuttaa itseään ja uskoaan ja saada kaikki oikeudet. Eikös sekin ole sortoa, että miehet eivät voi synnyttää ja imettää? Toivottavasti tiede yhdessä sielunvihollisen kanssa pian keksii keinon, jolla tämäkin Jumalan luoma epätasa-arvo saadaan korjattua, jotta ihminen voisi haistattaa Jumalalle pitkät.

Lisäksi Islam on rauhan uskonto ja suurin osa (muutamaa pientä ääritapausta lukuunottamatta) muslimeista on rauhaa rakastavia rauhan lähettiläitä. Olemme vain täysin ymmärtäneet heidän Koraaninsa, heidän profeettansa ja heidän jumalansa väärin. Vaikka siellä lukeekin, että vääräuskoiset pitää tappaa, jos he eivät käänny muslimeiksi, niin oikeasti se tarkoittaa sitä, että he uskovat samaan Jeesukseen ja haluavat tehdä yhteistyötä kanssamme Helsingin naispiispan välityksellä.

Aina kuitenkin löytyy se pilven hopeinen reunus: Luojalle kiitos, että Päivistä tuli sisäministeri. On tässä maassa sittenkin jotain toivoa :)

Hyvää juhannusta niin uskoville, kuin ateisteille, homoille kuin heteroille, muslimeille, hinduille, juutalaisille ja kaikille, jotka unohdin mainita!

Olen kaappikristitty. Olen raukkamainen. En uskalla tuoda uskoani Jeesukseen esiin. Kaikkein kamalinta on, mutta aion myöntää tämän ja kirjoittaa sen tänne, pikku pikku riikkisen ehkä jopa häpeän Jeesusta. Hän tietää tämän, sillä olemme keskustelleet asiasta. :) Haluaisin tulla kaapista ulos, mutta se tulee vaatimaan vielä aikamoista rohkaisua. Yksi syy siihen, miksi en huuda Hallelujaa kaduilla tai muutenkaan kovinkaan avoimesti tuo mielipiteitäni esimerkiksi ajankohtaisiin polttaviin kysymyksiin liittyen muiden kuuluville lienee se, että minua kiusattiin lähestulkoon koko ala-aste. Tuolloin 8-9-vuotiaana avoimena, ulospäinsuuntautuneena ja uskollisena Jeesuksen kannattajana, minulla ei ollut mitään ongelmaa kertoa luokkatovereiheni mihin uskoin, kun he kysyivät tätä. Olisikohan tämä ollut yksi syy mistä kiusaaminen sai alkunsa. En myöskään toivoisi samaa lapsilleni, jotka jokin aika sitten Kansallishistorian museon valtaistuin huoneessa kailottivat, että "Jeesus on kuningas!". Kyllä se taisi kuitenkin olla Aleksanterin valtaistuin :)

Nykyajan yhteiskunnassa, jonka tärkein normi on "suvaitsevaisuus" ei kuitenkaan suvaita evankeliumille ja Raamatulle uskollisia kristittyjä. Tämän ovat saaneet tuta niin Päivi Räsänen kuin viime päivinä nuorison Nuottakin. Ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi - kirkkokin vielä kääntää selkänsä perustukselleen eli Jumalalle ja Raamatulle.Uskon, että Suomi ei tule selviämään tästä ilman jonkinlaista kovistelua tai puhuttelua Kaikkivaltiaalta. Lueskelen tällä hetkellä Billy Grahamin pojan Franklinin kirjoittamaa kirjaa "Nimi", jossa asiallisesti käydään läpi juuri tätä ilmiötä. Jeesuksen nimeä ei saisi käyttää muutoin kuin kiroillessa.

Mistähän saisi sitä rohkeutta lähteä uimaan vastarintaan? Menettääkö siinä kaikki ystävänsä, jotka heti leimaavat sinut suvaitsemattomaksi ääri-fundamentalistiksi?

- - - - -

I am a closet Christian. I am a coward. I am afraid to show my true colours and that I believe in Jesus. The worst thing is, I am going to say this aloud and write it down, I am a teeny weeny incy wincy bit even ashamed of Jesus. He knows this as we have been discussing the issue. :) I want to come out of the closet, but am still in need of a lot of courage. One of the reasons why I am not wandering the streets shouting "Halleluja" or why I don't bring my thoughts out into the open about lets say current hot topics, is that I was for many years bullied at school. I believe it started when I was about 8 or 9 years old, in those days I was very outward going, open and a devoted little believer and follower of Jesus and had no difficulties in telling my class mates what/who I believed in, when confronted with the question. I would not wish that onto my own children, whom a while ago were shouting at the National history museum's throne room that "Jesus is King!". I believe the throne belonged to Alexander :)

In today's society where the norm is "tolerance", people do not tolerate christians who are faithful to the Gospel and the Bible. Päivi Räsänen (a Finnish politician, chairman of the Christian Democratic party) had to stand weeks of hatefull attacks from "tolerant" people after she took part in a tv discussion and stook to what the Bible says about marriages between the same sex. As if this is not enough, even the church is turning it's back on it's own foundation - God and the Bible. I am sure the Almighty will not let this go without teaching our country a lesson. I am reading "The Name", a book written by Billy Graham's son Franklin. The book is about this phenomena. One should not use the name of Jesus, except when swearing.

This is the reason I am in need of some supernatural and heavenly courage before taking the leap of faith and starting to swim against the current. The outcome is likely to loose your friends and gain a stigma of an extremely untolerant fundamentalist?

Tervehdys pitkästä aikaa! Paljon on tapahtunut sitten viimekirjoitukseni. Palasin työelämään, olemme muuttaneet ihanaan rivitaloasuntoon (Kiitos Jeesus!), on ollut häitä ja hautajaisia jne. Olen myös saanut kasvaa ja vahvistua uskossani (vauvan askelin) ja kokea Jumalan suurta ja rakastavaa hyvyyttä.

Johdatuksena aiheeseen haluaisin jakaa kanssanne kaksi otsikkoon vahvasti liittyvää kirjaa, joita olen lukenut viimepäivinä:

- Norvel Hayes: Tunne Vihollisesi

Norvel Hayesin kirja on helppoa luettavaa (saattaa tosin olla hiukan järkyttävää luettavaa joillekin). Hän kertoo asioista selkeästi ja ymmärrettävästi välttäen turhia höpinöitä ja korulauseita. Kirja kertoo mistä saatana on tullut; mistä Jumalan, ihmisten ja paholaisen kanssakäymisissä on kyse. Mitä paholainen haluaa saavuttaa ja miksi. Kirja antaa myös eväät siihen, miten me (kiitos Jeesuksen voiton ristillä) voimme vastustaa paholaista ja hänen apureitaan. Meillä on Jumalan lapsina Jeesuksen nimessä auktoriteetti ja uskossa kaikki voima pahaa vastaan. Mutta meidän täytyy tuntea sota-aseemme ja miten sitä käytetään ennen kuin voimme lähteä sotaan. paholainen eiole tyhmä. Eikä hän tottele heikkoja kristittyjä! Jos pelkäät olevasi heikko, kirja opastaa myös hyvin selkeästi miten voit kasvaa uskossasi. Kirjan pääsanoma on Jeesuksen lähetyskäsky (Mark. 16:15-18). Riivaajien ajaminen ulos ihmisistä sekä sairaiden parantaminen panemalla kädet heidän päälleen ei ole mitään vanhanaikaista tai outoa touhua. (Pelottavaa ehkä jos siitä ei ole saanut opetusta.) Suosittelen kirjaa lämmöllä kaikille, joita aihe kiinnostaa!

- C.S. Lewis: Paholaisen kirjeopisto

Maailmankuulun kirjailijan yksi ainakin Narniaa vähemmän tunnettu teos on herkullisen satiirinen. Kirjan ensisivuilta paljastuu jo jännittävä yksityiskohta: Clive Staples Lewis omisti kirjan ystävälleen J.R.R. Tolkienille! Kirjassa Pora "kaiken kokenut ja nähnyt setäpiru" kirjoittaa kirjeitä veljenpojalleen Koiruoholle, joissa hän yrittää opastaa tätä tehtävässään eksyttää ihmiset Vihollisen (=Jumala) luota kadotukseen. SUOSITTELEN!

"...Vihollinen ottaa riskin, koska hänellä on kummallinen fantasia tehdä kaikista noista saastaisista pikku ihmisolennoista, hänen sanojaan lainatakseni, omia, "vapaita" rakkaitaan ja palvelijoitaan. "Lapsi" on sana, jota hän käyttää heistä parantumattomassa mielihalussaan turmella koko hengellinen maailma luomalla epäluonnollisia suhteita noihin kaksijalkaisiin elukoihin." (s. 19)

Viimeyönä huomasin, miten huonosti "oma pikku eksyttäjä-piruni" on viime päivinä seurannut tekemisiäni tai pikemminkin lukemisiani. Norvellin kirjassa varoitettiin ylpeydestä. (Ylpeys oli syynä myöskin Luciferin lankeemukseen.) Se on yksi kuiskuttelijan monista juonista millä hän yrittää saada ajatuksemme pois Jumalasta itseemme. "Keskustelin" Jumalan kanssa. (Olen viimeaikoina kovasti tehnyt töitä sen eteen, että luovuttaisin koko elämäni Hänen käsiinsä.) Puheena oli myös työn ja rahojen ja tulevien palkankorotusten jne luovuttaminen Jeesukselle. Se pienen pieni ääni sitten kuiskasi kesken tämän kaiken: "mutta SINÄ olet ITSE opiskellut itsellesi tuon ammatin KOVALLA TYÖLLÄ ja OMILLA RAHOILLASI" (KLASSINEN!!! )  Pikkupiru sai nyt kyllä pilkan omaan nilkkaansa...

Olen kyllä niin monta kertaa aiemmin (ja varmasti vielä monta monta kertaa tulevaisuudessa) tullut eksytetyksi ja langennut kaikenlaisiin ansoihin ja juoniin. Mutta oli se hauskaa kerrankin huomata tämä kuiskutus.

* * * * * *

Greetings, it has been a long time! Many things have happened since I last wrote. I am back at work, we have moved into a wonderful row house (Thank you Jesus!), there have also been weddings and funerals etc. I have been blessed by Gods love and goodness and my faith has grown stronger (taking baby steps).

As an introduction to the topic, I would like to share two books with you that strongly connected to the heading.

- Norvel Hayes: Know Your Enemy: How To Combat And Overcome Demonic Forces

The book by Norvel Hayes is easy reading (but it may be shocking for some readers). He explains things clearly and in an easy-to-understand way, avoiding unnecessary nonsense and fanciful empty phrases. The book is straight to the point. It explains where the devil has come from and what the deal with God, people and satan is. What satan wants to achieve and why. The book also gives the needed instruction on how we (thanks to Jesu's victory over the cross) can resist the devil and his helpers. We as God's children in Jesu's name have the authoroty and by faith all the power against evil. But we need to know our weapons and how to use them, before going to battle. satan isn't stupid. And he doesn't obey weak christians! If you are worried about being weak in your faith, the book also guides very clearly how you can grow in your faith. The main focus is on Jesu's last words before sending his disciples to work as missionaries (Mark 16, verses 15 to 18). Norvel wants us all to know that driving out demons from (possessed) people and healing the sick by putting one's hands on them is no old fashioned or weird behaviour. (It may seem scary though to people that have not been taught or told about these things.) I warmly recommend this book to everyone interested in the subject!

- C.S. Lewis: The Screwtape Letters

This book is one less well known by the world famous author of the sequels of Narnia. The Screwtape letters is a delicious satire. By flipping through just the first pages of the book you will find an exciting detail: Clive Staples Lewis dedicates the book to his friend J.R.R. Tolkien! In the book a senior demon, Screwtape, writes letters to his nephew Wormwood in which he attempts to guide him in his task to lead people astray from the Enemy (=God) into eternal damnation. I RECOMMEND!

(Unfortunately, I do not have the English version of the book. If I come accross it, I will add the same excerpt from it.)

Last night I noticed how badly "my own little Wormwood" has been checking on what I have been up to and especially, what I have been reading. In his book, Norvel warns us about pride. (Pride was also the reason for Lucifer's fall.) It is one of the whisperers many schemes by which he tries to turn our thoughts away from God to ourselves. I was having a conversation with God. (Lately I have been trying hard to give my whole life into God's hands.) I was talking about giving my work, money and future payrises to Jesus. In the midst of this that little voice whispered: " but YOU YOURSELF have WORKED SO HARD to accomplish YOUR degree, all that studying and MONEY YOU put into it." (CLASSIC!!! ) The littel devil got his own back at him...

There are many times before (and surely many many more times to come) that I have "been gotten" and lead into temptation and have fallen into all sorts of traps and schemes. But it was funny for this once to really notice this whisper.

Tässä muutamia esimerkkejä niistä pienemmistä ja suureemmista asioista, joita olen saanut kokea uskon polullani. Nämä eivät ole missään erityisessä järjestyksessä.

Here are a few examples of the smaller and greater things that I have been blessed to expreince during my walk in faith. The following are in no special order.

- Jumala paransi korvatulehdukseni ollessani n. 14-vuotias. Noin vuorokausi siihen meni ja sen ajan itkin kivusta ja huusin ja rukoilin. (Jostain syystä, en muista miksi, päätin olla menemättä lääkäriin vaan rukoilla ja odottaa, että Jumala parantaa).

- At about the age of 14, God healed my otitis (ear infection). It took about one day and one night, which I spent crying because of the pain and shouting and praying. (For some reason I decided not to go to the doctor's, but instead pray and wait for God to heal me).

- Kesällä 2002 kohtasin punatuikkaisen enkelin. Olin menossa töihin bussilla vieraaseen paikkaan, jossa en ollut aiemmin käynyt ja jännitin löydänkö perille oikeaan osoitteeseen. Tiedustellessani kuljettajalta katuosoitetta hän neuvoi minua huonolla suomenkielellä ottamaan taksin. Joten menin istumaan puhelinluettelon kartaston kanssa ja jännitin koko matkan, että miten osaan jäädä oikeassa paikassa pois. Taisin siinä rukoillakin hiljaa mielessäni. Yhtäkkiä olkapäähäni koputettiin ja nainen kysyi, että olinko menossa XXX:ään. (Yrityksen nimi). Jäin hänen kanssaan samalla pysäkillä pois ja kävelimme yhdessä yritykselle ja hän päästi minut kulkuavaimellaan sisälle. Menin aulaan odottamaan, koska olin reilusti ajoissa. En nähnyt kyseistä naista enää uudelleen. Emme jutelleet juuri lainkaan. Hän oli siis punatukkainen, vanhemmanpuoleinen ja jotenkin minulle jäi mielikuva, että hän olisi ollut ulkomaalainen. Myöskään yritykseen ei olisi saanut päästää vieraita ihmisiä sisälle. Hän ei kysynyt nimeäni tai mitään. Ja bussissa ollessani en missään vaiheessa maininnut yrityksen nimeä, ainoastaan kuljettajalle katuosoitteen. Samassa rakennuksessa sijaitsi myös useita eri yrityksiä.

- In the summer of 2002 I had an encounter with a red haired angel. I was on my way to work by buss to a place I had never before been to and I was worried if I will find my way to the right address. When I asked the driver about the street address, I was adviced to take a taxi. The driver was a foreigner and hardly spoke Finnish. So I sat down with the map I had with me and stressed about how I would know when to get of. I think I also silently prayed about it. Suddenly I felt a tap on my shoulder. The woman asked me if I was on my way to Xxx. (The name of the company). So I followed her of the buss and to the office building of Xxx and she let me in with her key. I went in to the lobby to wait as I was very early. I never saw the woman in question, again. We hardly spoke during that encounter. She had read hair and she was atleast in her 50's and for some reason I was left with the image that she was a foreigner. The policy of the company (and at work places in general) that you are not allowed to let people in, especially strangers. She never asked my name or anything. And when I was on the buss I never mentioned the name of the company, only the street address to the driver. The same office building included several different companies.

- Kesällä 2002 tutustuin myös nykyiseen aviomieheeni

- I also met my husband in the summer of 2002

- Toinen lapsemme on pudonnut portaat alas kolme kertaa vahingoittumatta (itku siitä kyllä tuli, mutta yhtään luuta ei mennyt poikki tai murtunut, eikä tullut edes naarmuja)

- Our child has fallen down the stairs in our house three times unhurt. (Of course she cried but no bowns were broken or fractured, not a scratch on her)

- Eräänä sunnuntaina seurakunnan jumalanpalveluksessa rukoilin ehtoollisen jälkeen hiljaa mielessäni, että Jeesus antaisi syntini anteeksi, jos olen unohtanut pyytää jotakin anteeksi tai jos on jokin synti mitä en ole edes tajunnut pyytää anteeksi. Parin minuutin päästä takaani kuului naisen ääni, jolla on profetoimisen lahja ja hänen Jumalalta saamansa sanoma oli suurin piirtein tämä: "Lakkaa pyytelemästä syntejäsi anteeksi, olet ne jo saanut anteeksi. Ota kylvövakkasi ja keskity eteenpäin menemiseen". En muista ihan sanasta sanaan, mutta noin suurin piirtein.

- One Sunday at church after the Eucharist/Holy communion, I was praying silently to Jesus asking Him to forgive my sins, if there was some sin I had forgotten to mention or did not realise that was a sin. A couple of minutes after this I heard a woman voice behind me. She has the gift of profecy and the message she received from God was as follows: "Quit asking me to forgive your sins, they are already forgiven. Take your sowing bushel and concentrate on going forward". This is not word to word and also the translation may have changed the meaning a bit.

- Olin lajittelemassa puhdasta pyykkiä ja laitoin joukosta myös muutamia pieneksi jääneitä lasten vaatteita hyväntekeväisyyteen. Yksien esikoisen pieneksi jääneiden sukkahousujen kohdalla olin kahden vaiheilla, että annanko vai säästänkö kuopukselle. Mielessäni kävi ajatus, että kyllä Jumala pitää huolen lapsen sukkahousuista tulevaisuudessakin ja antaa niitä monin verroin lahjoitettuihin. Samana päivänä sain laatikollisen ja muovikassillisen SUKKAHOUSUJA, alushousuja ja sukkia tytöille!

-One day I was sorting out clean laundry and also putting away some childrens clothes to give to charity that were already small for my children. I was hesitating with one pair of tights, wether I should save them for our younger child or to give them away. Then I thought to myself that God will take care of my child's tights situation in the future also and that we will receive tights multipally to what we have given. The same day I received a boxfull of TIGHTS, knickers and socks for our children!