I returned to work on Monday after a months holiday. I was worried about how I am going to be able to wake up so early (6.30) and get the children out of bed etc as we have been sleeping till 9 or 10 am during our holiday. So on Sunday night before falling a sleep, I prayed to God to help me with the issue. Monday morning was marvellous. A true miracle at its finest! I was up and wide a wake at six and I didn't have to wake the kids or get them out of bed as they were a wake too around 6.30. There was plenty of time for eating breakfast and getting ready. (Which I don't usually have time for) Wow!

Thank you my heavenly dad!

* * * * *

Palasin töihin maanantaina kuukauden kesäloman jälkeen. Stressasin jonkin verran sitä miten itse selviydyn ylös sängystä ajoissa sekä saan lapset nousemaan ajoissa (6.30), sillä olimme loman aikana tottuneet nukkumaan klo 9-10 asti. Joten sunnuntai-iltana/yönä ennen nukahtamista rukoilin, että Jumala auttaisi minua asiassa. Maanantaiaamu sujui ihmeellisesti. Todellinen ihme parhaimmillaan! Olin hereillä jo kuudelta ja minun ei tarvinnut herättää lapsiakaan sillä he olivat hereillä siinä 6.30 aikoihin. Meillä oli runsaasti aikaa syödä aamupalaa ja valmistautua. (Minulla ei ole yleensä aamuisin aikaa syödä aamiaista kotona) Vau!

Kiitos taivaan isä!

Disclaimer: tämä kirjoitus on kirjoitettu tunteessa, sen kirjoittaja on nykytermistön mukaan "suvaitsematon fundamentalistinen rasistinen ääri hihhuli Israelin ystävä" ja kello on paljon. Alkoholilla ei ole vaikutusta asiaan. Sairaalla maailman menolla on. Ja lisäksi minulla on valtavirrasta poikkeava huumorintaju.

Mietin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni eroamista kirkosta vakavasti, kävin jopa "Eroa kirkosta" -sivustolla. Olisin halunnut protestina erota lasteni kanssa, mutta toisaalta mitä tällainen "protestiero" oikeasti voisi saada aikaan?

Luin tänään vähän aikaa sitten menehtyneen David Wilkersonin Näky-kirjan toista kertaa elämässäni ja alleviivailin sieltä huomionarvoisia kohtia. Huomasin mm. että viime lukeman jälkeen on taas paljon ehtinyt toteutua. Wilkerson oli kenties väärässä tapahtuma-aikojen osalta. Kirjassa monessa kohtaa puhutaan seuraavasta vuosikymmenestä (kirja on kirjoitettu 70-luvun alkupuolella) joten kyse olisi 80-luvusta. Jos tuon aikaan sidotun asian pystyy suodattamaan ja samoin jotkut muut hänen itsensä mahdollisesti tekemät päätelmät tai oletukset, jotka eivät ole suoraan Jumalalta ja voivat siis olla vääriä/ihmisen itsensä ajattelemia, niin hänen Näkynsä vaikuttaa olevan Jumalalta ja siis voidaan pitää totena ja uskoa, että ne asiat tulevat toteutumaan. Varsinkin kun se on linjassa Raamatun ennustusten kanssa.

Olemme viime aikoina saaneet aistia Suomen henkisessä ilmapiirissä lopunaikojen ikäviä seurauksia siitä kun Suomi ja Suomen luterilainen kirkko luopuu Jumalasta ja Jumalan sanasta. Tästä on saatu viimeisen vuoden aikana nähdä jopa pelottavia esimerkkejä. "Homoillasta" ja Nuotan "Anni"-videosta syntynyt kristittyjen henkilöiden lynkkaamishalu ja kristittyjen arvojen romukoppaan heittäminen ovat sieltä kuuluvimmasta päästä. Valtavirran, sivistyneistön, muotitietoisten sekä korkeilla paikoilla istuvien herrojen ja rouvien ja JOPA piispojen ja arkkipiispan "kaikkea pitää suvaita paitsi Raamatun mukaista kristinuskoa"-asenteet paistavat median lööpeissä, uutisissa, keskustelupalstoilla jne. The Vaino on tulossa asennemuutoksen mukana tänne Suomeen. Enää et saa olla oikea kristitty. Kristinusko on okei, niin kauan kuin kaikki on sallittua, kenenkään omaatuntoa ei loukata, ei edes vahingossakaan muistuteta, että ehkä tässä "aistillisessa, valitse oma sukupuoli-identiteettisi ja sukupuolinen suuntautuneisuutesi, kaikki mulle heti" -elämäntavassa saattaisi ollakin jotain vikaa.

Kulissien takana puuhataan kulttuurimme ja yhteiskuntamme perusarvoja murentavaa agendaa. Jos kiinnostaa niin kannattaa katsoa TV7:n arkistosta dosentti Juha Ahvion haastattelu tai lukea hänen puheenvuoronsa Uusi Suomi -verkkolehdestä. Siinä vasta fiksu immeinen. Ja kannattaa myös lukea Ari Pelkosen City-lehden haastatteluja (esim. Päivi Räsäsen "haastattelu") ja varsinkin hänen ja häntä fiksumpien ihmisten keskustelupalstan keskustelua, siinä vasta tyhmä ihminen (siis tämä toimittaja).

Homous on normaalia eikä millään lailla luonnon luontaisen järjestyksen vastaista (ja kuinka se voisikaan olla, koska kaikki sai alkunsa alkuräjähdyksestä ja olemme evoluution limasta muovaamia olentoja. Kaikki on yhtä sattumaa.) Tämä pitää opettaa koululaisille tai oikeastaan jo päiväkodissa. Pysyisi tämän päivän Hesarin mielipidepalstalla itkenyt Janikin tyytyväisenä kun saisi kirkossa Jumalan ja koko kansan edessä (ekslusiviteetti Seiskalle tai IL:lle) lausua kuolematonta rakkauttaan elämänsä miehelle. Mutta ihan aikuisten oikeasti, miksi miehillä ja naisilla on ne värkit jalkojen välissä jotka sopivat yhteen kuin palapeli tai hanska käteen??? Ihan kuin ne olisi suunniteltu yhteen sopiviksi? Mutta kaikkein eniten ihmettelen sitä, että miksi oi miksi homojen, jotka eivät suostu nöyrtymään Jumalan kasvojen edessä, uskomaan häneen ja kunnioittamaan häntä sekä tottelemaan hänen tahtoaan, olisi saatava hänen siunauksensa? Eli siis Jumalan on muututtava? Näinkö se oikeasti menee? Jumalan joka on luonut koko maailman kaikkeuden ja meidät pienet ihmiset, olisi mukauduttava ihmisen tahtoon??? Daah? Ikäviä aikoja luvassa tälle syntiselle maailmalle. Japani ja Tsunami 2004 taisivat olla vasta alkua.

On se niin epistä kun heterot ovat 2000-vuotta sitten omineet avioliiton, kristinuskon ja kirkkohäät. Kyllä kai nyt sekä kristittyjen että sekulaarien homojenkin täytyy saada toteuttaa itseään ja uskoaan ja saada kaikki oikeudet. Eikös sekin ole sortoa, että miehet eivät voi synnyttää ja imettää? Toivottavasti tiede yhdessä sielunvihollisen kanssa pian keksii keinon, jolla tämäkin Jumalan luoma epätasa-arvo saadaan korjattua, jotta ihminen voisi haistattaa Jumalalle pitkät.

Lisäksi Islam on rauhan uskonto ja suurin osa (muutamaa pientä ääritapausta lukuunottamatta) muslimeista on rauhaa rakastavia rauhan lähettiläitä. Olemme vain täysin ymmärtäneet heidän Koraaninsa, heidän profeettansa ja heidän jumalansa väärin. Vaikka siellä lukeekin, että vääräuskoiset pitää tappaa, jos he eivät käänny muslimeiksi, niin oikeasti se tarkoittaa sitä, että he uskovat samaan Jeesukseen ja haluavat tehdä yhteistyötä kanssamme Helsingin naispiispan välityksellä.

Aina kuitenkin löytyy se pilven hopeinen reunus: Luojalle kiitos, että Päivistä tuli sisäministeri. On tässä maassa sittenkin jotain toivoa :)

Hyvää juhannusta niin uskoville, kuin ateisteille, homoille kuin heteroille, muslimeille, hinduille, juutalaisille ja kaikille, jotka unohdin mainita!

Olen kaappikristitty. Olen raukkamainen. En uskalla tuoda uskoani Jeesukseen esiin. Kaikkein kamalinta on, mutta aion myöntää tämän ja kirjoittaa sen tänne, pikku pikku riikkisen ehkä jopa häpeän Jeesusta. Hän tietää tämän, sillä olemme keskustelleet asiasta. :) Haluaisin tulla kaapista ulos, mutta se tulee vaatimaan vielä aikamoista rohkaisua. Yksi syy siihen, miksi en huuda Hallelujaa kaduilla tai muutenkaan kovinkaan avoimesti tuo mielipiteitäni esimerkiksi ajankohtaisiin polttaviin kysymyksiin liittyen muiden kuuluville lienee se, että minua kiusattiin lähestulkoon koko ala-aste. Tuolloin 8-9-vuotiaana avoimena, ulospäinsuuntautuneena ja uskollisena Jeesuksen kannattajana, minulla ei ollut mitään ongelmaa kertoa luokkatovereiheni mihin uskoin, kun he kysyivät tätä. Olisikohan tämä ollut yksi syy mistä kiusaaminen sai alkunsa. En myöskään toivoisi samaa lapsilleni, jotka jokin aika sitten Kansallishistorian museon valtaistuin huoneessa kailottivat, että "Jeesus on kuningas!". Kyllä se taisi kuitenkin olla Aleksanterin valtaistuin :)

Nykyajan yhteiskunnassa, jonka tärkein normi on "suvaitsevaisuus" ei kuitenkaan suvaita evankeliumille ja Raamatulle uskollisia kristittyjä. Tämän ovat saaneet tuta niin Päivi Räsänen kuin viime päivinä nuorison Nuottakin. Ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi - kirkkokin vielä kääntää selkänsä perustukselleen eli Jumalalle ja Raamatulle.Uskon, että Suomi ei tule selviämään tästä ilman jonkinlaista kovistelua tai puhuttelua Kaikkivaltiaalta. Lueskelen tällä hetkellä Billy Grahamin pojan Franklinin kirjoittamaa kirjaa "Nimi", jossa asiallisesti käydään läpi juuri tätä ilmiötä. Jeesuksen nimeä ei saisi käyttää muutoin kuin kiroillessa.

Mistähän saisi sitä rohkeutta lähteä uimaan vastarintaan? Menettääkö siinä kaikki ystävänsä, jotka heti leimaavat sinut suvaitsemattomaksi ääri-fundamentalistiksi?

- - - - -

I am a closet Christian. I am a coward. I am afraid to show my true colours and that I believe in Jesus. The worst thing is, I am going to say this aloud and write it down, I am a teeny weeny incy wincy bit even ashamed of Jesus. He knows this as we have been discussing the issue. :) I want to come out of the closet, but am still in need of a lot of courage. One of the reasons why I am not wandering the streets shouting "Halleluja" or why I don't bring my thoughts out into the open about lets say current hot topics, is that I was for many years bullied at school. I believe it started when I was about 8 or 9 years old, in those days I was very outward going, open and a devoted little believer and follower of Jesus and had no difficulties in telling my class mates what/who I believed in, when confronted with the question. I would not wish that onto my own children, whom a while ago were shouting at the National history museum's throne room that "Jesus is King!". I believe the throne belonged to Alexander :)

In today's society where the norm is "tolerance", people do not tolerate christians who are faithful to the Gospel and the Bible. Päivi Räsänen (a Finnish politician, chairman of the Christian Democratic party) had to stand weeks of hatefull attacks from "tolerant" people after she took part in a tv discussion and stook to what the Bible says about marriages between the same sex. As if this is not enough, even the church is turning it's back on it's own foundation - God and the Bible. I am sure the Almighty will not let this go without teaching our country a lesson. I am reading "The Name", a book written by Billy Graham's son Franklin. The book is about this phenomena. One should not use the name of Jesus, except when swearing.

This is the reason I am in need of some supernatural and heavenly courage before taking the leap of faith and starting to swim against the current. The outcome is likely to loose your friends and gain a stigma of an extremely untolerant fundamentalist?

Tervehdys pitkästä aikaa! Paljon on tapahtunut sitten viimekirjoitukseni. Palasin työelämään, olemme muuttaneet ihanaan rivitaloasuntoon (Kiitos Jeesus!), on ollut häitä ja hautajaisia jne. Olen myös saanut kasvaa ja vahvistua uskossani (vauvan askelin) ja kokea Jumalan suurta ja rakastavaa hyvyyttä.

Johdatuksena aiheeseen haluaisin jakaa kanssanne kaksi otsikkoon vahvasti liittyvää kirjaa, joita olen lukenut viimepäivinä:

- Norvel Hayes: Tunne Vihollisesi

Norvel Hayesin kirja on helppoa luettavaa (saattaa tosin olla hiukan järkyttävää luettavaa joillekin). Hän kertoo asioista selkeästi ja ymmärrettävästi välttäen turhia höpinöitä ja korulauseita. Kirja kertoo mistä saatana on tullut; mistä Jumalan, ihmisten ja paholaisen kanssakäymisissä on kyse. Mitä paholainen haluaa saavuttaa ja miksi. Kirja antaa myös eväät siihen, miten me (kiitos Jeesuksen voiton ristillä) voimme vastustaa paholaista ja hänen apureitaan. Meillä on Jumalan lapsina Jeesuksen nimessä auktoriteetti ja uskossa kaikki voima pahaa vastaan. Mutta meidän täytyy tuntea sota-aseemme ja miten sitä käytetään ennen kuin voimme lähteä sotaan. paholainen eiole tyhmä. Eikä hän tottele heikkoja kristittyjä! Jos pelkäät olevasi heikko, kirja opastaa myös hyvin selkeästi miten voit kasvaa uskossasi. Kirjan pääsanoma on Jeesuksen lähetyskäsky (Mark. 16:15-18). Riivaajien ajaminen ulos ihmisistä sekä sairaiden parantaminen panemalla kädet heidän päälleen ei ole mitään vanhanaikaista tai outoa touhua. (Pelottavaa ehkä jos siitä ei ole saanut opetusta.) Suosittelen kirjaa lämmöllä kaikille, joita aihe kiinnostaa!

- C.S. Lewis: Paholaisen kirjeopisto

Maailmankuulun kirjailijan yksi ainakin Narniaa vähemmän tunnettu teos on herkullisen satiirinen. Kirjan ensisivuilta paljastuu jo jännittävä yksityiskohta: Clive Staples Lewis omisti kirjan ystävälleen J.R.R. Tolkienille! Kirjassa Pora "kaiken kokenut ja nähnyt setäpiru" kirjoittaa kirjeitä veljenpojalleen Koiruoholle, joissa hän yrittää opastaa tätä tehtävässään eksyttää ihmiset Vihollisen (=Jumala) luota kadotukseen. SUOSITTELEN!

"...Vihollinen ottaa riskin, koska hänellä on kummallinen fantasia tehdä kaikista noista saastaisista pikku ihmisolennoista, hänen sanojaan lainatakseni, omia, "vapaita" rakkaitaan ja palvelijoitaan. "Lapsi" on sana, jota hän käyttää heistä parantumattomassa mielihalussaan turmella koko hengellinen maailma luomalla epäluonnollisia suhteita noihin kaksijalkaisiin elukoihin." (s. 19)

Viimeyönä huomasin, miten huonosti "oma pikku eksyttäjä-piruni" on viime päivinä seurannut tekemisiäni tai pikemminkin lukemisiani. Norvellin kirjassa varoitettiin ylpeydestä. (Ylpeys oli syynä myöskin Luciferin lankeemukseen.) Se on yksi kuiskuttelijan monista juonista millä hän yrittää saada ajatuksemme pois Jumalasta itseemme. "Keskustelin" Jumalan kanssa. (Olen viimeaikoina kovasti tehnyt töitä sen eteen, että luovuttaisin koko elämäni Hänen käsiinsä.) Puheena oli myös työn ja rahojen ja tulevien palkankorotusten jne luovuttaminen Jeesukselle. Se pienen pieni ääni sitten kuiskasi kesken tämän kaiken: "mutta SINÄ olet ITSE opiskellut itsellesi tuon ammatin KOVALLA TYÖLLÄ ja OMILLA RAHOILLASI" (KLASSINEN!!! )  Pikkupiru sai nyt kyllä pilkan omaan nilkkaansa...

Olen kyllä niin monta kertaa aiemmin (ja varmasti vielä monta monta kertaa tulevaisuudessa) tullut eksytetyksi ja langennut kaikenlaisiin ansoihin ja juoniin. Mutta oli se hauskaa kerrankin huomata tämä kuiskutus.

* * * * * *

Greetings, it has been a long time! Many things have happened since I last wrote. I am back at work, we have moved into a wonderful row house (Thank you Jesus!), there have also been weddings and funerals etc. I have been blessed by Gods love and goodness and my faith has grown stronger (taking baby steps).

As an introduction to the topic, I would like to share two books with you that strongly connected to the heading.

- Norvel Hayes: Know Your Enemy: How To Combat And Overcome Demonic Forces

The book by Norvel Hayes is easy reading (but it may be shocking for some readers). He explains things clearly and in an easy-to-understand way, avoiding unnecessary nonsense and fanciful empty phrases. The book is straight to the point. It explains where the devil has come from and what the deal with God, people and satan is. What satan wants to achieve and why. The book also gives the needed instruction on how we (thanks to Jesu's victory over the cross) can resist the devil and his helpers. We as God's children in Jesu's name have the authoroty and by faith all the power against evil. But we need to know our weapons and how to use them, before going to battle. satan isn't stupid. And he doesn't obey weak christians! If you are worried about being weak in your faith, the book also guides very clearly how you can grow in your faith. The main focus is on Jesu's last words before sending his disciples to work as missionaries (Mark 16, verses 15 to 18). Norvel wants us all to know that driving out demons from (possessed) people and healing the sick by putting one's hands on them is no old fashioned or weird behaviour. (It may seem scary though to people that have not been taught or told about these things.) I warmly recommend this book to everyone interested in the subject!

- C.S. Lewis: The Screwtape Letters

This book is one less well known by the world famous author of the sequels of Narnia. The Screwtape letters is a delicious satire. By flipping through just the first pages of the book you will find an exciting detail: Clive Staples Lewis dedicates the book to his friend J.R.R. Tolkien! In the book a senior demon, Screwtape, writes letters to his nephew Wormwood in which he attempts to guide him in his task to lead people astray from the Enemy (=God) into eternal damnation. I RECOMMEND!

(Unfortunately, I do not have the English version of the book. If I come accross it, I will add the same excerpt from it.)

Last night I noticed how badly "my own little Wormwood" has been checking on what I have been up to and especially, what I have been reading. In his book, Norvel warns us about pride. (Pride was also the reason for Lucifer's fall.) It is one of the whisperers many schemes by which he tries to turn our thoughts away from God to ourselves. I was having a conversation with God. (Lately I have been trying hard to give my whole life into God's hands.) I was talking about giving my work, money and future payrises to Jesus. In the midst of this that little voice whispered: " but YOU YOURSELF have WORKED SO HARD to accomplish YOUR degree, all that studying and MONEY YOU put into it." (CLASSIC!!! ) The littel devil got his own back at him...

There are many times before (and surely many many more times to come) that I have "been gotten" and lead into temptation and have fallen into all sorts of traps and schemes. But it was funny for this once to really notice this whisper.

Tässä muutamia esimerkkejä niistä pienemmistä ja suureemmista asioista, joita olen saanut kokea uskon polullani. Nämä eivät ole missään erityisessä järjestyksessä.

Here are a few examples of the smaller and greater things that I have been blessed to expreince during my walk in faith. The following are in no special order.

- Jumala paransi korvatulehdukseni ollessani n. 14-vuotias. Noin vuorokausi siihen meni ja sen ajan itkin kivusta ja huusin ja rukoilin. (Jostain syystä, en muista miksi, päätin olla menemättä lääkäriin vaan rukoilla ja odottaa, että Jumala parantaa).

- At about the age of 14, God healed my otitis (ear infection). It took about one day and one night, which I spent crying because of the pain and shouting and praying. (For some reason I decided not to go to the doctor's, but instead pray and wait for God to heal me).

- Kesällä 2002 kohtasin punatuikkaisen enkelin. Olin menossa töihin bussilla vieraaseen paikkaan, jossa en ollut aiemmin käynyt ja jännitin löydänkö perille oikeaan osoitteeseen. Tiedustellessani kuljettajalta katuosoitetta hän neuvoi minua huonolla suomenkielellä ottamaan taksin. Joten menin istumaan puhelinluettelon kartaston kanssa ja jännitin koko matkan, että miten osaan jäädä oikeassa paikassa pois. Taisin siinä rukoillakin hiljaa mielessäni. Yhtäkkiä olkapäähäni koputettiin ja nainen kysyi, että olinko menossa XXX:ään. (Yrityksen nimi). Jäin hänen kanssaan samalla pysäkillä pois ja kävelimme yhdessä yritykselle ja hän päästi minut kulkuavaimellaan sisälle. Menin aulaan odottamaan, koska olin reilusti ajoissa. En nähnyt kyseistä naista enää uudelleen. Emme jutelleet juuri lainkaan. Hän oli siis punatukkainen, vanhemmanpuoleinen ja jotenkin minulle jäi mielikuva, että hän olisi ollut ulkomaalainen. Myöskään yritykseen ei olisi saanut päästää vieraita ihmisiä sisälle. Hän ei kysynyt nimeäni tai mitään. Ja bussissa ollessani en missään vaiheessa maininnut yrityksen nimeä, ainoastaan kuljettajalle katuosoitteen. Samassa rakennuksessa sijaitsi myös useita eri yrityksiä.

- In the summer of 2002 I had an encounter with a red haired angel. I was on my way to work by buss to a place I had never before been to and I was worried if I will find my way to the right address. When I asked the driver about the street address, I was adviced to take a taxi. The driver was a foreigner and hardly spoke Finnish. So I sat down with the map I had with me and stressed about how I would know when to get of. I think I also silently prayed about it. Suddenly I felt a tap on my shoulder. The woman asked me if I was on my way to Xxx. (The name of the company). So I followed her of the buss and to the office building of Xxx and she let me in with her key. I went in to the lobby to wait as I was very early. I never saw the woman in question, again. We hardly spoke during that encounter. She had read hair and she was atleast in her 50's and for some reason I was left with the image that she was a foreigner. The policy of the company (and at work places in general) that you are not allowed to let people in, especially strangers. She never asked my name or anything. And when I was on the buss I never mentioned the name of the company, only the street address to the driver. The same office building included several different companies.

- Kesällä 2002 tutustuin myös nykyiseen aviomieheeni

- I also met my husband in the summer of 2002

- Toinen lapsemme on pudonnut portaat alas kolme kertaa vahingoittumatta (itku siitä kyllä tuli, mutta yhtään luuta ei mennyt poikki tai murtunut, eikä tullut edes naarmuja)

- Our child has fallen down the stairs in our house three times unhurt. (Of course she cried but no bowns were broken or fractured, not a scratch on her)

- Eräänä sunnuntaina seurakunnan jumalanpalveluksessa rukoilin ehtoollisen jälkeen hiljaa mielessäni, että Jeesus antaisi syntini anteeksi, jos olen unohtanut pyytää jotakin anteeksi tai jos on jokin synti mitä en ole edes tajunnut pyytää anteeksi. Parin minuutin päästä takaani kuului naisen ääni, jolla on profetoimisen lahja ja hänen Jumalalta saamansa sanoma oli suurin piirtein tämä: "Lakkaa pyytelemästä syntejäsi anteeksi, olet ne jo saanut anteeksi. Ota kylvövakkasi ja keskity eteenpäin menemiseen". En muista ihan sanasta sanaan, mutta noin suurin piirtein.

- One Sunday at church after the Eucharist/Holy communion, I was praying silently to Jesus asking Him to forgive my sins, if there was some sin I had forgotten to mention or did not realise that was a sin. A couple of minutes after this I heard a woman voice behind me. She has the gift of profecy and the message she received from God was as follows: "Quit asking me to forgive your sins, they are already forgiven. Take your sowing bushel and concentrate on going forward". This is not word to word and also the translation may have changed the meaning a bit.

- Olin lajittelemassa puhdasta pyykkiä ja laitoin joukosta myös muutamia pieneksi jääneitä lasten vaatteita hyväntekeväisyyteen. Yksien esikoisen pieneksi jääneiden sukkahousujen kohdalla olin kahden vaiheilla, että annanko vai säästänkö kuopukselle. Mielessäni kävi ajatus, että kyllä Jumala pitää huolen lapsen sukkahousuista tulevaisuudessakin ja antaa niitä monin verroin lahjoitettuihin. Samana päivänä sain laatikollisen ja muovikassillisen SUKKAHOUSUJA, alushousuja ja sukkia tytöille!

-One day I was sorting out clean laundry and also putting away some childrens clothes to give to charity that were already small for my children. I was hesitating with one pair of tights, wether I should save them for our younger child or to give them away. Then I thought to myself that God will take care of my child's tights situation in the future also and that we will receive tights multipally to what we have given. The same day I received a boxfull of TIGHTS, knickers and socks for our children!

Shalom kaikille pitkästä aikaa!

Minulla on ollut niin paljon tekemistä, etten ole ehtinyt kirjoittaa tänne. Täytyy rukoilla, että Jumala järjestäisi asiat niin, että keskittyisin siihen mikä on Hänen mielestään oleellisinta ja tärkeää. Olen lukenut kevään aikana kymmenisen hengellistä/kristillistä kirjaa, mutta nyt ei tunnu aika ja kiinnostus riittävän niihinkään kunnolla. Ehkä on hyvä pitää taukoa välillä ja keskittyä vaikkapa vain Raamatun lukemiseen. Lisäksi palaan takaisin töihin ihan kohta, jolloin on vieläkin vähemmän aikaa käytössä.

Aikani on kulunut lasten ja kodinhoidon lisäksi oman Jumalasuhteeni hoitamiseen (rukousta, lukemista, yhteys uskoviin ystäviin ja seurakuntaan). Näiden lisäksi olen saanut paljon uusia haasteita ja "harrastuksia". Teen joitakin asioita seurakunnan hyväksi ja sitä kautta Jumalan valtakunnan hyväksi, olen myös lahjoittanut paljon lasten vaatteita ja leluja hyväntekeväisyyteen ja ihan uusimpana innostuksena olen kiinnostunut heprean opiskelusta .

Tämä kiinnostus yhtä maailman vanhinta kieltä kohtaan on yllättänyt minut itsenikin, koska en ole koskaan aiemmin tuntenut minkäänlaista halua oppia kyseistä seemiläistä kieltä. Olen korkeintaan käyttänyt sitä sanonnassa "täyttä hepreaa/ihan hepreaa". (Täytyy kohta keksiä uusia sanonta tämän tilalle!) Uskon, että tämä innostus on lahja Jumalalta ja Hänellä on jokin syy tai tarkoitus, miksi Hän haluaa minun opettelevan kielen. Se selvinnee aikanaan.

- - - - -

Shalom to you all!

It has been a long time since I last wrote. I have had so many things to do that there has not been enough time to peacefully sit down by the computer. I must pray that God will help me organise things so that I can focus on the things that are the most important and relevant in His eyes. During this spring I have read about ten spiritual or Christian books, but at the moment I don’t seem to have enough time or enthusiasm for reading either. Maybe it is a good thing to have a break occasionally and concentrate for instance in reading the Bible. Moreover, I am going back to work soon and then I will have even less time on my hands.

My time has been used in addition to looking after the children and our home, in taking care of my personal relationship with God (which includes prayer, reading, keeping in touch with Christian friends and the congregation). In addition to these I have been granted with many new challenges and “hobbies”. I have also been busy working on a few projects to help the congregation and through this to help God and His kingdom, I have also been sorting out and giving away children’s clothes and toys for charity and as my newest inspiration I have become interested in studying Hebrew .

This interest in one of the world’s oldest languages has surprised me too, as I have never felt any desire to learn the Semitic language that is in question. I have ever only used it in the expression: “it is total Hebrew to me”. (The proverb is a direct translation from Finnish. In the English language, I have a feeling, the word “Chinese” might be used in place of the word “Hebrew”.) I believe that this interest is a gift from God and that He has a special reason for me to learn the language. It will be revealed to me in time.

Miten usein me ihmiset - olimme uskovia tai emme - huomaamme ja ajattelemme vain niitä elämämme osa-alueita, joissa meillä on puutteita tai joiden toivoisimme olevan paremmin? Materiaalisista asioista löytyy aina jotain hienompaa mitä meillä ei ole, vaikka vanha olisi aivan toimiva ja hyvä. Haluaisimme uudemman auton, paremman tietokoneen, isomman television sekä tietysti isomman ja toimivamman asunnon. Jos asumme kerrostalossa haluaisimme asua rivi- tai omakotitalossa. Sitten esimerkiksi ulkonäkö. Maailman kauneimmat ihmisetkin kysyttäessä varmasti löytävät jotain moitittavaa ulkonäöstään. Toiset haluavat laihtua ja hoikat taas haluaisivat ehkä muutaman lisäkilon. Pitkät toivoisivat olevansa vähän lyhyempiä, lyhyet pitkiä. Luonnonkiharat hiukset suoristetaan ja suorahiuksiset kihartavat tukkansa. Ihminen, jolla on pisamia ei pidä niistä (minä kyllä pidän omista muutamistani!) ja taas pisamattomat toivoisivat pisamia. Luonnollinen hiustenväri on aina väärä. Pienirintaiset toivoisivat isompia ja isorintaiset taas haluaisivat pienemmät jne. Emme koskaan ole tyytyväisiä nykyhetkeen vaan aina ajattelemme, että olemme onnellisia sitten joskus kun: meillä on enemmän rahaa, parempi työ, valmistumme, menemme naimisiin, saamme lapsia, lapset ovat kasvaneet, olemme eläkkeellä...ja niin edelleen.

How often we people, wether we are believers or not, focus our thoughts on the things and areas in our lives that lack something or atleast could be a lot better? On a materialistic level we can always find something better and fancier, even though our old gadget is functioning well and without fault. We are hoping for a newer car, a better computer, a bigger television and ofcourse a bigger and better place to live in. If our current lodging is in a block of flats we are hoping to live in a house. Then there are our looks. I am sure that the most beautiful people in this world, when asked, would find something to complain about in their appearances. Some people want to loose weight and slim people might want to put on a few kilogrammes. Tall people would like to be a little shorter and short people are always wanting to be taller. Women with naturally curly hair are using straighteners and women with straight hair are curling theirs. One person hates his or her freckless (I like the few freckless I am blessed with!) and the other one would really like a few. The natural hair colour is always the wrong one. Women with small breast are going for or atleast wishing for bigger boobs, and women with a big bust size would rather have smaller breasts and so on. We are never happy with the status quo, but for ever thinking that we will be happier then when: we have more money, a better job, we graduate, get married, have children, the children have grown (up), we are on pension....et cetera.

Nyt aion toimia esimerkkinä ja keksiä mahdollisimman monta syytä, miksi olla onnellinen ja kiitollinen JUURI NYT, enkä vasta sitten kun voitan lotossa tai pääsen taivaaseen:

Now I am going to be an example and try to come up with as many reasons as possible why I should be happy and grateful RIGHT NOW AT THIS VERY MINUTE, instead of waiting when I win the lottery or go to heaven:

1. Olen elossa - I am a live

2. Olen terve - I am healthy

3. Jeesus kuoli puolestani ( ja sinun puolestasi) ristillä n 2000 vuotta sitten ja tästä syystä olen saanut kaiken anteeksi ja minulla on suora ja estoton pääsy Jumalan luo milloin vain siltä tuntuu sekä tietysti sitten kun aikani maan päällä loppuu saan olla Hänen kanssaan ikuisesti

Jesus died because of me (and you) on the cross some 2000 years ago and now because of that I am forgiven and able to go straight to God when ever I feel like it and ofcourse when my time is up on earth I shall be with Him forever

4. Jumala pitää minusta ja perheestäni hyvän huolen ja voin luottaa Häneen ihan kaikessa, eikä koko maailmassa ole Hänelle liian pientä tai suurta asiaa

God takes good care of me and my family and I can trust Him in absolutely everything. In the whole world there is not a thing too big or too small for him.

5. Minulla on perhe - I have a family

6. Minulla on kaksi ihanaa tervettä lasta - I have two wonderful healthy children

7. Aviomieheni on hyvä mies ja isä - My husband is a good man and father

8. Asumme Suomessa, jossa koulutus on (ainakin toistaiseksi) ilmaista ja pääsemme lähes ilmaiseksi lääkäriin terveysasemalle silloin kun tarvitsee

In Finland, where we live, education is free and it costs close to nothing to go and see a doctor at the health station when needed

9. Meillä on ruokaa ja vaatteita - we have food and clothes

10. Minulla on työpaikka - I have a job

11. Meillä on toimiva ja hyvä auto - we have a good car that works

12. Meillä on katto päämme päällä - we have a roof on top of us

13. Suomessa SAA uskoa Jeesukseen ja "harjoittaa" uskoaan ilman, että kukaan uhkaa henkeä

In Finland you are ALLOWED to believe in Jesus and to "practise religion" without anyone threatening your life

14. Minulla on taito lukea ja kirjastosta saa ilmaiseksi kirjoja sekä voin lukea aivan mitä haluan. Kukaan ei sensuroi tai kiellä lukemasta jotakin.

I know how to read and the libraries are full of books for free. And I may read what ever I want to. Sensorship is not practised in this country.

15. Olen saanut opiskella mm eri kieliä. Ja vaikka olen nainen, olen saanut käydä kouluja ja itse päättää asioistani.

I have been able to study for instance different languages. And as a woman I still have had the right to go to school and to study and make my own decisions.

16. Internet - The Internet

17. Olen vapaa riippuvuuksista, jos  nyt ehkä pikkuriikkisen koukussa suklaaseen ja makeaan

I am free from addictions, perhaps a little tiny addicted to chocolate

18. Kevät - Spring

19. Ystävät - Friends

20. Seurakuntayhteys - a congregation I may go to and enjoy fellowship with other believers in Christ

21. Maapallomme upea luonto, jonka tutkimiseen ei yksi ihmisikä edes riitä - Our earths wonderful nature, which would take more than a lifetime to explore

22. Harrastusmahdollisuudet - spear time activities

23. Musiikki ja äänet = toimiva kuulo - Music and sounds = the ability to hear

24. Kaikki maailman kauniit värit ja muodot = toimivat silmät - all the beatiful colours and shapes around us = the ability to see

25. Tuntoaisti, ilman sitä halaus ei tuntuisi miltään - our ability to feel. Without a hug would be nothing.

26. Hajuaisti (mmmm) - ability to smell (ummmmm)

27. Makuaisti ja kaikki maailman ihanat ruoat. Ei ole mikään ihme, että tositeevee-kokki ohjelmat ovat niin suosittuja, vaikka niitä katsellessamme käytämme enintään kahta aistia sekä mielikuvituksemme avulla yritämme kuvitella miten hyvältä ruudussa valmistuva ruoka tuoksuu ja maistuu.

The ability to taste and all the delicious, delictable and devine foods on this earth. No wonder the reality TV shows on cooking are so popular even though we can only use two of our senses while watching. We can ofcourse try hard to imagine what the delicious looking dish tastes and smells like.

28. Maailman eri maat, kielet ja kulttuurit. (Matkustelu olisi muuten aika tylsää)

All the differents countries, languages and cultures. (Travelling would be quite boring without them)

29. Puhelimet ja kaikki elämäämme helpottavat laitteet.

Telephones and all the other gadgets that make life easier.

30. Rakkaus, se kaikkein tärkein. - Love, the most important thing of all.

To be continued...perhaps.

P.S. Voisitte kommenttina jättää ihan nimettöminä vaikka kolme asiaa, joista itse olette tai joista yleisesti ottaen kaikki voimme olla kiitollisia

P.S. You could (yes you) leave a comment and list for instance three things that you yourself are greatful for or things that we can all be grateful for on a general basis

Tämän päivän otsikko johtuu siitä, että olen koko päivän pessyt meidän perheen usean viikon jopa kuukausien likapyykkiä pesutuvassa. Olen kantanut kilokaupalla pestävää muutamien kymmenien metrien matkan pesutuvallemme, joka on eri rakennuksessa. Mieheni järjestää ahkerasti pestävää, samoin lapset ja omani siihen mukaan vielä. Lisäksi esikoisellemme sattuu silloin tällöin vahinko nukkuessaan. Silloin kun tuo vahinko sattuu meidän sänkyymme, on pestävääkin monin verroin enemmän. Nyt alan olla voiton puolella ja pyykkikorimme puoliksi tyhjä.

Likapyykin pesun voi ymmärtää myös syvemmin. Ihmiset keräävät likapyykkiä koko elämänsä ajan kunnes kohtaavat Jeesuksen ja "antavat Hänelle pyykkinsä pestäväksi". Tuo likapyykki on se syntilasti, jota kannamme mukanamme koko elämämme. Kun kohtaamme Jeesuksen, tunnustamme Hänet Jumalan pojaksi ja uskomme, että Hän on kuollut meidän (syntiemme) puolesta, jotka tunnustamme Hänelle, saamme anteeksi KAIKEN pahan mitä olemme tehneet elämässämme siihen asti. Kun siis olemme tosissamme ja oikeasti kadumme (uskovat kutsuvat tätä synnintunnoksi) saamme AIVAN KAIKEN ANTEEKSI. Voimme jättää tuon likapyykkilastimme Jeesukselle ja tuosta hetkestä lähtien olomme on KEVYT, kun ei enää tarvitse kanniskella painavaa syntilastia ympäriinsä.

Nyt on kaikki vanha lika pesty pois, mutta entäpä ne vaatteet, pyyhkeet ja lakanat mitä me likaamme tulevaisuudessa. Eli mitä tehdään tuleville likapyykeille? Olemme saaneet anteeksi kaiken ennen tuota hetkeä, mutta emme voi välttyä kompastumasta tulevaisuudessa. Olemmehan vajavaisia inhimillisiä olentoja. Jotkut meistä oppivat nopeammin kuin toiset ja pääsevät eroon vaikkapa jostakin pahasta tavasta, mutta ommilla teoillamme emme tule pärjäämään koskaan. Siinä Jeesus tulee mukaan kuvaan ja juuri sen takia Hän antoi henkensä ristillä, ettei meidän tarvitse yrittää mahdotonta. Hän otti likapyykkimme päällensä, ja me Hänen kauttaan voimme lähestyä Jumalaa. Hän on pessyt meidän pyykkimme niin, että olemme Jumalan silmissä puhtaita. Joka päivä meidän tulee kuitenkin pestä sen päivän liat pois, esimerkiksi Isä Meidän -rukouksessa, jonka Jeesus meille on opettanut. ("Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka meitä vastaan ovat rikkoneet").

- - - - - - - - - - - - - - - - - -

Today I have been busy washing our laundry. We have managed to collect weeks even months of dirty clothes, towels and sheets. My husband gets through a lot of clothes and so do our children. Also our first born some times has an accident at night, and if she happens to be sleeping in our bed, there is a lot of washing to do. I am getting close to victory with today's chores and our laundry basket is now half empty.

The act of washing one's dirty laundry can be understood on a more deeper level. People manage to collect a lot of dirty laundry during their lives untill the day they meet Jesus and "leave their washing basket with Him". That washing basket is the heavy weight of sins, that we carry around our whole life. When we meet Jesus and let Him know that we believe he is the son of God and that He died because of us (our sins) and confess our sins, we are forgiven for EVERYTHING bad we have ever done in our lives untill that point. So if we really mean it and are truly sorry, we ARE FORGIVEN FOR ABSOLUTELY EVERYTHING. There and then we may leave that bag of laundry with Jesus and from that momen onwards we feel LIGHT as we are not carrying that heavy weight around any more.

Now all the old dirt has been washed away, but what about all those clothes, towels and sheets that will become dirty in the future. What happens to all the laundry to be? We are forgiven for everything untill that moment, but being the weak humans that we are, we cannot help "tripping over" in the future. Some of us learn quicker than others and might get rid of some bad habbits for instance, but we will never get anywhere with our own efforts. That is where Jesus comes in and that is exactly why He gave His life on the cross, so that we do not have to try to do the impossible. He took our dirtly laundry on Him, and we can through Him go straight to God. He has done our laundry for us, so that we are clean in God's eyes. But everyday we must wash away the new dirt that we have collected that day. This can be done for instance by the prayer, Our Father, that Jesus taught us. ("And forgive us our trespasses as we forgive those who tresspass against us").

Pientä esittelyä näin alkuun. Olen ollut "uskossa" lapsesta asti. Tai ainakin niin luulin. Eksyin kuitenkin pahasti matkallani ja tein kovasti syntiä. Olen kuitenkin saanut sen kaiken anteeksi. Jeesus teki sen hyvin hyvin selväksi minulle tänään kirkossa. Kerron tuosta tämän päiväisestä tapauksesta tarkemmin vähän myöhemmin.

Jumala on vetänyt minua puoleensa viime vuoden lopusta lähtien voimalla. Hän on herättänyt minussa kovan janon puoleensa. Alussa en saanut tarpeekseni Jeesuksesta sitten millään. Tuntuu kuin olisin Hänen minulle yksilöllisesti räätälöimällä kurssilla . Lisäksi Hän on antanut minulle voimaa tulla Hänen lapsekseen ja antaa elämäni Hänelle. Olen saanut tahdon ja voiman päästää Jeesuksen 100 prosenttisesti sydämeeni ja elämäni keskipisteeksi sen 50 %:n sijaan mitä Hän hyvässä lykyssä aiemmin sai. Tämä on ollut aikamoinen opintomatka, mutta olen nauttinut siitä. Viime aikoina minulle on alkanut tapahtumaan myös ihania yliluonnollisia asioita, joista aion kertoa tässä blogissa.

Kuten blogini esittelyssä lukee, sain idean blogin pitämisestä jo muutama kuukausi sitten kun mietin millä tavoin minä voisin auttaa Jumalan valtakunnan työssä. En ole lähetyssaarnaaja-tyyppiä ja lisäksi olen kahden pienen lapsen ihmispelosta kärsivä äiti, jonka uskosta osaton aviomies ei varmastikaan tukisi tuon tyyppistä toimintaa. Mieleeni tuli siis blogin pitäminen, jonka avulla voisin varsinkin nykyaikana saavuttaa ihmisiä ympäri maailman ja kertoa heille Jeesuksesta.

Toivomukseni on, että tästä olisi apua jollekin uskontiellään ja aivan sanoinkuvaamattoman upeaa olisi, jos tämän blogin avulla, joku ihminen oppisi tuntemaan Jeesuksen ja saisi tuntea Jumalan äärettömän rakkauden ja pelastuisi. Ja sanottakoon vielä, että jos ja kun niin käy, niin se ei ole minun vaan Jumalan ansiota. Kirkastakoon tämä Häntä.

Siunausta päiväänne!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

I would like to introduce myself a little first. I have been a "christian" since I can remember. Or so I thought. During my teenage and young adult years I managed to get very lost on the way and did a lot of sinning. However I have been forgiven for all that. Jesus made it very very clear to me today at church. I will tell you about todays event in more detail later.

God has been pulling me towards Him strongly since the end of last year. He has given me a great hunger for Him. I could not get enough of Jesus to start with. It feels like I have taken part on a private course of Gods that has been planned especially for me . He has also given me the strenght to become His child and to give my life to Him. I have been given the will and power to let Jesus into my heart 100 percent and make him the centre of my life instead of the 50 % He used to have, on a good day. This has been quite a field trip, but I have enjoyed it all the way. Recently most wonderful supernatural things have been happening to me, which I will share with you in this blog.

As you can see from the introduction to my blog, I got the idea of starting a christian blog already a couple of months ago. The thought sprung through my mind as I was pondering on how I could help with the work done for God's kingdom. Not beeing the missionary type and besides I have two small children, am scared of preaching to people on a face to face level and I doubt my non-believing husband would back me up in doing such things. So I came up with the idea of a weblog where I could reach people from all around the world and tell them about Jesus.

My wishes are that this blog could be of some aid for christians in their walk with Christ. The most wonderful and awesome thing would be if this helped someone get to know Jesus and to experience God's never ending love and be saved. If and when that happens, I would like to say that it is through God's work and not my blog. May this glorify Him.

God bless you today!